Last day in the Netherland

Torstaina olin vierailupäivän keskuksessa De Raatstedessa, joka sijaitsi Heerhugowaardenissa. Paikka oli tarkoitettu ikääntyneille, jotka tarvitsevat paljon hoitoa ja myös sellaisille, jotka pärjäsivät täysin vielä itsenäisesti. Päätalossa oli yhteensä 140 ikääntynyttä, ensimmäisessä /toisessa kerroksessa asui osin itsenäisesti pärjääviä ja kolmannessa / neljännessä kerroksessa oli esim. somaattisesti sairaita tai muistisairaita, jotka tarvitsevat paljon hoitoa. Talon vieressä oli vielä kerrostalo omistusasuntoja ikääntyneille, joille annettiin kotihoidon palveluja silloin, kun he sitä tarvitsevat. Useat heistä kävivät myös päätalon ravintolassa syömässä päivisin. Minua hostasi paikassa Judith Keppel, joka vastasi opiskelijatoiminnan koordinoinnista.

Center oli siitä mielenkiintoinen, että jokaisessa kerroksessa oli ammatillisesta oppilaitoksesta sosiaalialan ja terveysalan opiskelijoita ( level 1-4), jotka ovat työpaikalla työssäoppimassa 1/2 -1 vuotta. Opinnot ja työ toteutuu siten, että he ovat kaksi tai yhden päivän koululla viikosta ja muut päivät työssä. Työssäoppimista tulee viikolla n 22-28h. He tekevät aamu-ja iltavuoroja ja kerran kuukaudessa yhden lauantain. Yksi opiskelija kertoi, että toisen opiskelijan kanssa voi joskus vuoroja vaihtaa keskenään. Seurasin aamu-ja iltapäivän aikana opiskelijoiden työskentelyä sekä tutustuin heidän työssäoppimisen ohjaajien rooliin. Koululla olin jo perehtynyt siihen, kuinka opettaja ohjaa työssäopppimisen aikana opiskelijoita. Terveydenhuollon opettaja on viikossa 2x4 h työpaikoilla observoimassa, ohjaamassa ja keskustelemassa ym. Arvioinnista huolehditaan yhdessä. Opiskelijoiden täytyy omalla levelillä suorittaa tietyt teoriaosuudet, osallistua skills lab:iin ( taitojen harjoitteluun), simulaationäyttöön ja kirjalliseen kokeeseen ennen kuin voivat näyttää osaamistaan työpaikalla ohjaajalle ja siirtyä seuraavalle levelille. Toki he saivat harjoitella ohjaajan vastuulla työpaikalla, mutta arviointi tehtiin harjoittelun jälkeeen. Opiskelijoiden toiminta oli hyvin organisoitua ja yhteydenpito kouluun oli sujuvaa. De Raatstedessa oli yksi opiskelijoiden työssäoppimista koordinoiva henkilö ja hän vastasi myös henkilöstön koulutustarpeista esim. taitojen ylläpitämisen osalta. Lääkehoidossa heillä oli samanlainen verkkokurssi kun meille Love Lop, mutta heillä se tehtiin kahden vuoden välein, meillä viiden vuoden välein. Opiskelijat alimmilla leveleillä huolehtivat asukkaiden ruokatarjoilusta, astioista, virkistystoiminnasta, päivittäisistä toiminnoista. Sosiaalialan opiskelijat eivät osallistuneet mihinkään hoidolliseen toimintaan, eli jos soisaalialan opiskelija oli pitämässä virkistyshetkeä, niin hän ei avustanut sen jälkeen asukkaita esim vessakäynnille, vaan teveydenhuollon opiskelija tuli samasta kerroksesta siihen auttamaan.

Pääsin mukaan opiskelijan palaveriin, jossa arvioitiin hänen työssäoppimista ja jatkoa. Koordinoiva työntekijä, opiskelija ja opiskelijan työssäoppimisen ohjaaja olivat paikalla ja keskustelussa todettiin opiskelijan olevan arka ja haluton tekemään vanhustyötä ja hoidollisia toimia. Hän halusi kuitenkin sairaalaan töihin, mutta opintojen eteneminen ei olisi mahdollista, jos hän ei muuttaisi ajatusmaailmaansa ja asennettaan vanhustyötä kohtaan. Työpaikalta otettiin yhteyttä kouluun opiskelijan mentoriin eli hänen ohjaavaan opettajaan ja päätettiin toistaiseksi keskeyttää työssäoppiminen ja hän voisi miettiä opettajan kanssa jatkoa. Eli leveliltä ylemmäksi siirtyminen tarvitsi kaikenkaikkiaan paljon näyttöä, suorituksia ja osaamista, jotta se olisi mahdollista. Päivän jälkeen oli sellainen olo, että aivan hyvin meillä Suomessa voisi toimia samanlainen järjestelmä. Tämä toki vaatii kaikilta hyvää yhteistyötä ja työpaikoilta selkeää vihreää valoa sille, että opiskelijat ovat osa työyhteisöä. Lisäksi oppilaitoksissa tulisi miettiä uudelleen mitä ja miten opetetaan asioita koulussa sekä missä osaamisen arviointia tehdään. Hollannissa tämä mielestäni toimi ja osasyynä toki se, että se kuuluu järjestelmään siellä niin vahvasti. Työntekijät, esimiehet ja opiskelijat olivat tyytyväisiä. He hiukan kauhistelivat meidän vähäisiä ja lyhyitä työssäoppimisen jaksoja.

Viimeisenä iltana kokoonnuimme Horizon Collegen sosiaalialan koulutuksen johdon ja kv-koordinaattoreiden, ruotsalaisten ja suomalaisten ( ao:lta yksi ja minä Pokelta) vierailijoiden kanssa Alkmaariin ravintolaan illalliselle ja koostimme viikkoa, sekä kokemuksia ym. Upeaa oli huomata, että tämä hyvin kansainvälinen, ystävällinen ja vieraanvarainen kansa on niin samoilla ajatuksilla koulutuksen suhteen kuin me Suomessa sekä haasteet ovat samanlaisia myös.

Mitä opin kahden viikon Hollannin vierailulla, minulle ennestään tuntemattomaan maahan: - Maito on melke, juusto on kaas ja kaunis on moi. - Hollantilainen koulutusjärjestelmä on erilainen kuin meillä, mutta sieltä löytyvät samat elementit kuin meiltä - Hollantilaiset ovat kansainvälisiä, ystävällisiä, turvallisuushakuisia, englanninkielentaitoisia ja -haluisia puhua kieltä - Pyöräily on kaikkien juttu, alavat maat suorastaan houkuttelevat pyöräilemään! - Hollantilaiset syövät melko epäterveellisesti ( aamupala, lounas..), mutta heillä on luomutuotteet todella halpoja verrattuna Suomeen - Opiskelijat ovat koko vuoden työssäoppimassa ja koulussa - Byrokratiaa ja lomakkeita ym on paljon, mutta asiat suunnitellaan, organisoidaan ja arvioidaan huolella.

Suosittelen 🇫🇮 ❤️ 🇳🇱