Koulupäivä hoitajaopiskelijoiden kanssa

Tänään alkoikin päivä minulle tutuimmalla aiheella. Pääsin mukaan opiskelijoiden taitojen harjoittelun tunneille, jossa opiskelijat treenasivat viimeisiä harjoituksia ennen osaamisen osoittamista. Aiheena olivat infuusiopumpun käyttö, suprapubisen katetrin vaihtaminen ja hoito sekä nenämahaletkun laittoa. Asiasta tietämättömille informaationa, että infuusiopumppua käytetään laskimoon annettavan nesteen tarkassa annostelussa, suprapubinen katetri laitetaan suoraan vatsanpeitteiden läpi virtsarakkoon, jonka tekee lääkäri puudutuksessa, mutta hoitaja voi vaihtaa katetrin ja hoitaa katetrin juurta sekä nenämahaletku laitetaan nenän ja ruokatorven kautta mahalaukkuun, jota kautta ihminen saa ravintoa letkua pitkin suoraan mahaan.

Aamupäivä sujui siis näiden opiskelijoiden kanssa ja heillä oli selvästi pieni paine osaamisen suhteen, sillä seuraavalla viikolla he toteuttavat simulaatioita "oikeilla ihmisillä", jotka tulevat leikkipotilaaksi heille. Koulu on siis saanut käyttöönsä tällaisia vapaaehtoisia aikuisia, pääosin eläkeläisiä, jotka tulevat opiskelijoille potilaiksi; he saavat ns potilaskuvauksen, jonka mukaan he toimivat ja opiskelijoiden tulee näyttää siinä osaamisensa. Esimerkkinä; opiskelijalla on henkilö, jolle laitetaan iv-kanyyli, sillä hänelle aloitetaan antibiootti suoneen ja potilas saa allergisen reaktion lääkkeestä. Kuinka hoitajaopiskelijaa toimii ja ottaa huomioon potilaan oireet ja käyttäytymisen ym. Vapaaehtoisille ei siis todellisuudessa laiteta iv-kanyylia, mutta se laitetaan ns käsivarren päälle simuloidusti, mutta potilaan oireet tai käyttäytyminen on oikeaa ja opettaja seuraa kuinka opiskelija toimii tässä tilanteessa. Opettaja antaa ns lääkärinä lisämääräyksiä lääkkeisiin ja muihin hoitotoimenpiteisiin, joten tilanne on hyvin todenmukaisen. Opiskelija ei siis etukäteen tiedä, että potilas saa allergisen reaktion tai miten potilas reagoi mihinkin. Tämä oli mielestäni hyvä esimerkki, jota mekin voisimme hyödyntää enemmän monessakin yhteydessä, jos saisimme tällaisen vapaaehtoisten verkoston. Tällä hetkellä itse teen tällaista simulaatiota vain Potilassiirtojen ergonomianäytössä.

Lisäksi opiskelijat täällä tekevät koululla pienryhmissä videoimalla erilaisia tilanteita, jossa yksi on potilas, yksi asiakas ja yksi kuvaaja. Tätä toimintaa olen tehnyt myös apuvälineiden ja teknologian tunneilla, mutta enemmän voisi hyödyntää osaamisen arvioinnissa näitä tilanteita eri yhteyksissä ja opintojaksoissa.

Ryhmät olivat heillä viime vuosina suurentuneet kuten meilläkin. Ryhmässä oli 15-25 opiskelijaa. Vertauksena voisi sanoa, että yhdeksää terveydenhuollon opettajaa kohtaan oli n 120 opiskelijaa/vuosi. Tosin opiskelijat ovat lähes puolet viikosta työpaikoilla työssäoppimassa..ja loput koulussa, eli rytmitys oli 2+3 (koulussa 2 ja työpaikalla 3) tai 1+4, riippuen millä levelillä opiskelee. He ovat samassa työpaikassa koko vuoden, tai puolet vuodesta, toisin kuin meillä ollaan monessa työpaikassa. Kumpi parempi? 

Tapasin kolme terveydenhuollon opettajaa Desireen, Liesbethin ja Markin näissä opetussessioissa ja täytyy sanoa, että ihana oli vastaanotto: Se on ollut todella ystävällinen, avulias ja aidosti on oltu kiinnostuneita siitä mitä haluan tietää ja kuulla ja nähdä sekä on keskusteltu hyvin vertaistuellisesti erilaisista tilanteista, joita työssämme kohtaamme. Meillä on hyvin paljon yhtäläisyyksiä työssämme. Kontaktit on luotu ja nyt vaan enemmän opiskelijoita vaihtoon mikäli saadaan edelleen vaihtoapurahoja.

Iltapäivästä olinkin Markin mukana etiikan luennolla, jossa oli ulkopuolinen luennoitsija. Väitän ymmärtäneeni n 10-20% luennosta, joka oli hollanniksi. Hollantilaiset opettajat veikkasivat, että he ymmärsivät Suomessa suomalaisesta luennosta 1%....voi pitää paikkansa.