Westerhoutissa Emma quarterissa päivä

Upea aurinkoinen aamu ja päivän agenda tutustua tänään kahteen aivan erilaiseen paikkaan samassa talossa: tyypilliseen hollantilaiseen muistisairaiden yksikköön ja eri tavalla vammautuneiden  kuntoutusyksikköön. Yksikön johtaja lupasi minulle viestissään, että tulen näkemään erittäin kauniin ja rauhallisella sijainnilla olevan paikan, joka toisaalta on lähellä palveluja. Tämä tieto ei pettänyt. Ympäristö oli todella satumainen ja kun keli sattui olemaan vielä erittäin tyyni, niin otin kuvia jo heti mennessä liikenteen ollessa myös melko hiljaista siihen aikaan.

Tutustuin ensin muistisairaiden yksikköön, jossa oli pieni neljäntoista asukkaan koti. Heillä oli omat tilavat huoneet, mutta lähes kaikki viihtyivät yhteisissä tiloissa. Osa tosin torkkuen, osa seuraten ympäristöä ja osa teki ns talon töitä osallistuen astioiden ja ruokatavaroiden kanssa. Kun olin ollut paikassa pari tuntia, niin joillakin jo tuli mieleen jokin englannin kielinen sana ja he lähtivät yhteiseen kommunikaatioon mukaan. Tarjosin juotavaa, mutta kun en osaa hollantia, niin näytin purkkia tai luin mitä siinä lukee. Yhdessä katettiin asukkaiden kanssa pöytää ja eräs rouva halusi laittaa aamupala-astiat koneeseen. Osa halusi lounaalla suklaamaitoa, can you imagine?! And it's also typical dutch 😂. Muutoinkin heidän aamupala ja lounas on kaikkea muuta kuin ravitseva ja terveellinen. Aamupalalla saattaa olla kahvia ja vaaleaa leipää, jonka päälle on laitettu suklaata tai nompparelleja. Lounaalla maitoa ja vaaleaa sämpylää, joka on vuorattu imelällä vaahdoilla, joka on tehty maitoon ja Dr. Oetkerin valmiiseen jauheeseen...ikääntyneet tykkäävät, he sanoivat. Ja tuo on siis lounas, mukana saattaa tulla jotain tomaattikeittoa tms. mutta osa syö vain leipää.

Hoitotoimet ovat aivan samanlaisia kuin Suomessa, mutta vink vink, he laittoivat valmiit Tena-kosteuspyyhkeet mikroon ennen käyttöä, jotta ne ovat lämpimiä. Hieno idea. Lääkkeet tulevat heilläkin samanlaisessa annosjakelupussissa apteekista kuin meillä Suomessa. Lisäksi lääkkeiden antaminen, tarkistaminen ja yleensäkin lääkehuolto on samalla tasolla ja samanlaista kuin Suomessa. Huomasin vilkaistessani lääkelistoja, että heillä menee muistisairaille myös risperidonia, haloperidolia tms. mutta annokset olivat maltillisia.

Hoitajat kertoivat, että heitä on aamussa 2-3 hoitajaa ja illassa 2. Avustettavia vuoteeseen oli kolme ja muut yksitoista liikkuivat itsenäisesti tai rollaattorilla. Aikaa on melko vähän pelkkään jutusteluun, sillä hoitajat huolehtivat astiat koneeseen ja sieltä pois omissa tiloissa, tekevät iltaruuan, pesevät pikkupyykit, hoitavat tilauksia ym. Heillä oli samaa kritiikkiä jota olen kuullut Suomessakin, pikkuhiljaa tulee lisää tehtäviä, mutta aika ei lisäänny ja asukkaat ovat kaiken aikaa huonokuntoisempia. Yksi hoitaja kertoi avoimesti, että on kaksi kertaa ollut työuupumuksen takia pidemmällä sairaslomalla, mutta työnantaja on hienosti järjestänyt hänen työhyvinvointinsa ylläpitämiseksi hänen työolot.

Erilaista paikassa oli ehkä se, että heillä oli käytössä vanhat astiakaapit, joissa oli vanhoja lautasia ym. joita he käyttivät. Olohuoneessa oli hyllyssä viini- ja shamppanjapulloja avoimesti ja joka paikassa paljon isoja kukka-asetelmia (hyvin hollantilaista myös)koristeita ja hienoja astioita. Pääsiäiskoristeet olivat jo esillä ja nekin olivat erittäin tyylikkäitä. Hissien ovet olivat maalattu kirjahyllyksi ja tällaista naamiointia oli joissakin muissakin tiloissa kivasti toteutettu. Kodinomaisuus ei ollut teeskenneltyä tai yliampuvaa, vaan todella hyvällä maulla tehtyä ja ajateltua. Toiminnassa asukkaan rytmin mukainen toiminta onnistui, vaikka hoitajilla oli kiire. Toisaalta eri asukkaiden rytmitys ja keskuskeittiön paineen puuttuminen sai toiminnan näyttämään melko seesteiseltä. Juttelin erään omaisen kanssa, jonka molemmat vanhemmat olivat yksikössä asumassa pariskuntana( äiti muuttanut vuosi sitten ja isä viisi viikkoa sitten) ja hän oli arjessa täysin mukana sekä auttoi muitakin asiakkaita. Hänen mielestään paikka oli ihanteellinen hänen vanhemmilleen ja yleensäkin muistisairaille. Hoitajat kokevat, että koska tämä on asukkaiden koti, niin omaiset saavat pitää sitä myös samanlaisena. Tämä oli mielestäni hieno tapa ottaa läheiset osaksi arkea.

Toinen yksikkö jossa olin hiukan pidempään, oli kuntoutuksen organisaatio, johon kunta ostaa paikkoja asiakkaille. Asiakkaat olivat eri tavoin vammautuneita; aivoinfaktit, aivoverenvuodot, tekonivelleikkausten tai amputaatioiden jälkikuntoutukset ym kuuluivat heidän piiriin. Asiakkaita on kerralla 25 ja paikat yritetään pitää täysinä, jotta toiminta jatkuu. Talouskurimus on iskenyt vuosien saatossa myös niin, että hoitajamäärä on vähentynyt puolella. Tosin voisin kuvitella että eri terapiat taas ovat lisääntyneet. Heillä oli tarjolla fysio-, toiminta- ja puheterapiaa, sekä psykologipalveluja. Kuntosali oli kahdessa kerroksessa ja osa laitteista oli myös talon muiden asukkaiden käytössä. Joka nurkassa oli kuntopyörä, jotka olivatkin ahkerassa käytössä. Kuntoutuksen idean mukaan heillä tuetaan omatoimisuutta ja ohjataan, ei tehdä puolesta. Yksikön esimiehen kanssa katsoimme heidän potilastietojärjestelmää ja hoitosuunnitelmia, jotka olivatkin osittain samanlaisia kuin meillä, mutta melko sairaalamaisia. Suunnitelmassa ( jota ihmettelin kun nimessä ei ollut kuntoutus) asiakkaan tarpeet olivat ilmaistu ongelmalähtöisesti, tosin toimintakyvyn osa-alueet olivat kuvattu selvästi ja jatkumona arviointiin saakka. Testit olivat melko hoitaja/tiimilähtöisiä, sillä asiakkailta ei paljoa kysytty...Yhteenvetona voin todeta parin viikon ja muutaman paikan kokemuksella Hollannista, että Suomessa on kuntoutustoiminta huippuluokkaa.

Illalla vielä menimme ruotsalais-suomalaisessa seurassa intialaiseen syömään ja päivän kooste kaikilta, sillä olimme olleet hyvin erilaisissa yksiköissä kaikki. Huomenna pääsen omaan työhöni opettajana hoitotyön toimintojen ohjaamiseen level 3-4 opiskelijoiden kanssa, jotka ovat lähes valmiita hoitajia.